Hei vaan taas ihmiset ja karvakorvat! Long time, no see... =) Kylläpäs taas pääs aikaa vierähtämään viime bloggauksesta. Nämä märät ja pimeät kelit eivät inspiroi oikein mihinkään. Jätkä veteli taas kuppinsa tyhjäks ja alko riehumaan...  Siis onko teitin leot (siis teitin ,joilla leoja on) samanlaisia? Muut, normaalit elukat mahansa täyteen saatuaan retkahtavat huokaisten torkuille, mut ei Rölli! Sille iskee virtapiikki ja tyynyt lentelee... Ja mie oon kovasti yrittäny sille kertoo, et se ei sais ruuan jälkeen riehkasta, ku se karmea iso V (vatsalaukunkiertymä) voi iskee. Se vaan nauraa mulle, ja taas tyynyt saa kyytiä. Pakko aina komentaa se rauhalliseks. Ulos karkottaminenkaan ei auta, ku se juoksee siellä rinkiä pallo hampaissaan. Se kun osaa leikkiä yksinkin =))

Nuo tyynyt tosin saavat muunkinlaista kyytiä, kun kaverilla hormonit jyllää: se astuu niitä. Mie en oikein tiiä pitäskö siitä komentaa vai antaako sen purkaa himonsa niihin. Ja oon ainaski tähän asti antanu sen tehdä sitä. Jos se sen oloa kerran helpottaa, niin... Kunhan ei ihmistä tai toisia koiria astu. Ei siitä mulle vahinkoa oo. Voi tuota miun murkkua. Se jopa yhtenä iltana hyvin hiljaa murahti mulle, ku työnsin sitä sivuun sängyltä ottaakseni yöpaitani päiväpeiton alta (Röllillä on siis ollut lupa olla sängyllä, se kun viettää siinä niin vähän aikaa joka tapauksessa, ulkoa tullessaan vaan joskus varpaitaan lämmittelee.) Murahdus tuli niin hiljaa, etten ensin edes ollu varma oliko se "sellainen" murahdus vai vaan tympääntynyt murahdus tyyliin, et "aina sä tuut siihen sähläämään ku mä nukun". Työnsin kaveria ihan kokeeksi uudestaan ja sain vastauksena yhtä hiljaisen murahduksen oikein pään pyöräytyksen kera (hampaat visusti piilossa). Nappasin kaverin istumaan poskivilloista ja pidin sille "ystävällisen" puhuttelun käytöstavoista ja siitä, mikä on Mammaa kohtaan soveliasta käytöstä, komensin koiran suoraan ulos huoneesta ja nappasin oven nenän edestä kiinni. Röllihän nukkuu aina yönsä sänkyni vieressä. Eipä nukkunut sinä yönä. Puhuttelun aikana poika oli ihan pissi sukassa. Ja ymmärsi kyllä tehneensä väärin. Ja rangaistuksena tuo laumasta eli minusta erottaminen on Röllille ihan ykköspaha. Se ku seuraa mua vaikkaa vessaan... Joskus yöllä vessassa käydessäni sitten "unohdin" oven auki ja kiipesin takaisin sänkyyn. Rölli kurkisti ovesta ja jäi seisomaan lattialle sänkyni päätyyn odottaen mun reaktiotani. Vilkaisin sitä ja käänsin kylkeä. Koiruus hiipi hyvin varovasti sänkyni viereen  ja paiskautui syvään huokaisten nukkumaan. Ja oli muuten aamulla niin kilttiä ja tottelevaista poikaa =) Tämän jälkeen oonkin sitten pitäny sääntönä sen, et kaveri saa nukkua sängyssä ihan rauhassa niin kauan, kunnes mä astun huoneeseen. Sillon tullaan sängystä alas. Heti.

Röllin kanssa onkin se naurettavinta, et se yrittää olla niin kova jätkä, mutta se on pohjimmiltaan ihan luuseri =) Ei siitä oo pistämään kova kovaa vastaan. Ei sitä edes oikeasti voi pelätä. Tuotakaan murahdustakaan ei oo sen koommin kuulunut, vaikka koiraa olen rullalle pyöritellyt. Lenkeillä se on vaan se Maailman Suurin ja Vahvin Nalle. Edelleen.

Hohhoijaa... Et tällasta.

Sirpa ja Murkku