Piti ihan tulla kertomaan. Mie taisin saada pistoksen. Koulutuspistoksen.

Oltiin äsken Röllin kanssa (entisellä) raviradalla ja se oli vapaana. Koira sitten sattumalta käveli vierelläni (niinkuin se usein muutenkin vapaana tekee), joten käskin sen pysähtymään ja jatkoin itse matkaani pysähtymättä eteenpäin. Röppönen totteli oikein mallikkaasti, tuijotti minua ja odotti lupaa jatkaa matkaa. Kävelin noin 20 m päähän, käännyin, annoin käskyn "istu" (kaukokäskyt ovat olleet hieman ongelmallisia, Rölli kun tuppaa tulemaan ensin luo ja istumaan sitten), ja "tule". Koira napsahti niin nätisti istumaan ja "tule"-käskystä juoksi täyttä vauhtia (meinas jarrutusmatka mennä pitkäks =)) suoraan eteeni istumaan, varpaat koskettaen mun varpaitani. Kehuja tietty sateli ja kirosin mielessäni, etten tullu ottaneeks mitään herkkuja mukaan =) Tuo ei kuitenkaan ollut mikään ensimmäinen kerta, ku tollaset jutut mitä on vaan joskus kokeillu, onnistuu ihan nappiin.

Ei tuo otus ehkä kuitenkaan mikään ihan taneli ookaan, vaikka monesti siltä tuntuu. Ja tiedänhän mä, ettei se, jos tulee muutama ihan nappisuoritus, tarkota sitä et koira sen suorituksen jo osais. En mie niin uuno oo =) Mut siitä saattais olla ihan hyvä jatkaa tai oikeestaan aloittaa. Pitääkin ottaa yhteyttä Heidin suuntaan ja kysellä mistä suunnasta sitä kannattais alottaa. Siks Heidin suuntaan, ku se on lähimpänä meitä, ja vois siten ihan liveneuvoja antaa. Luulisin et se kontakti saattais varmaan olla se ihan eka opettelukohta. Vaikka se kyllä hakee kontaktia ja on "kuulolla" koko ajan tai no ainakin 90% ajasta. Ja sitä on jo harjoiteltukin.

Innostuskohan sitä...? Sais Rampekin jotain muuta ajattelemista ku muille isottelun ja Suuren Vahtikoiran elkeet...

S & R