Siis aikaa edelisestä päivityksestä. Suomennokset ovat pitäneet kiireisenä, ja kun tuo kasvava maha väsyttää ihan kiitettävästi, niin ei oikein ole jaksanu koneella enää liikoja (varsinkaan työpäivän päätteeksi) istua. Käytiin pääskynä Savonlinnassa ihan pikaisesti Röllin ja Hannun kanssa pyörähtämässä ja on kuulemma Röppösestä tullut ihan aikuisen kokoinen, iso kaveri. Pitäiskin joskus käydä punnitsemassa se matkahuollossa tai el.lääk.asemalla arviot kaverin koosta heittelevät 75-80 kg. Itse arvelisin sen 75 olevan ehkä lähempänä. Hannu kerran kokeili omalla vaakalla mitata ja punnersi kaverin syliinsä. Se oli vissiin hieman liikaa vaakaraukalle, ku se hajos... ; )

Tän kasvavan mahan kanssa oon välillä ihmetelly, ku Rölli ei enää viihdy niin hyvin ulkona. Onkohan sille joku suojeluvietti iskeny päälle, ku se vahtii minua ku haukkaa...? Monelle kauppareissullekin pitäny kaveri ottaa mukaan, ku änkee väkisin auton takakonttiin. Siinä se sit tyytyväisenä huokasee ja paiskautuu maate tai istahtaa katselemaan kaupungin liikennettä. Pihassakin istua nakottaa mun jalan juuressa ja oikein painautuu mua vasten. Hirmu halipulanen otus nykyään =) Jännä nähdä, miten se tuohon vauvaan sitten reagoi, kunhan neiti suvaitsee tulla ulos suureen maailmaan. Eipä tuota tartte enää kauaa miettiä, laskettuun on enää 5 viikkoa jäljellä... En mie sitä neitin ja Röllin kohtaamista mitenkään pelkää - heppu on aina tykänny lapsista eikä siinä oo aggressiivisuuden häiväkään (muuta ku vieraita toisia uroksia kohtaan). Mutta ku se raukka on ollut ja on yhä se ADHD-lapsukainen. No ehkä enää se HD, mut kuitenki... =) Tyttöparka varmaan lentää seinille ku se persauksillaan ohi mennessä pyyhkäsee...

Jaa-a, no sittenpähän tuon näkee. Kerrotaan sitten, miten kävi =))

Aurinkoista kevättä kaikille! Mie lähen nyt ulos, ku aurinko ilmesty pilven takaa!

 

Pippans ja Röppönen

 

 

Joo, Jaksu sitten lähti Akun seuraks sateenkaarisilloille 9.9. Lopulta toettiin, että sillä oli todella paha demodikoosi (sikaripunkki-invaasio), jonka taustalla oli joku sisäelinsairaus. Pojan korkean iän ja huonon kunnon sekä hoitotuloksen hyvin suuren epävarmuuden huomioiden päädyimme Annen kanssa päästämään sen lepäämään. Siellä se nyt juoksee Ankka suussaan Akun kanssa ikivihreillä niityillä auringonpaisteessa, eikä vaivaa selkäkivutkaan... Näin muuten sinä lopetuspäivänä kaksi aivan uskomattoman upeaa, täydellistä sateenkaarta päällekkäin. Ne oli niin kauniit, että monet ihmiset ottivat niistä kuviakin. Tuli vaan mieleen, että käviköhän Jaksu hyvästelemässä... =)

 

Syksy on muuten mennyt nopeasti ja onneksi yllättävän kuivana. Ei hirveää sateenlottuutusta ole koko ajan ollut. Ainakin tähän asti on selvitty yhdellä pienellä hotspotilla (päälaella) *koputtaa...oikeamminkin hakkaa... puuta* Mahtuu Röppönenkin juoksemaan, kun viimein saatiin tämä pihakin kokonaan aidattua. Ja fasaanit ovat saaneet kyytiä, kun onnettomat tuohon pihaan talsivat Röllin kiusaksi. Niitä täällä on ihan vaivoiksi asti. Mut ei oo vielä sitä fasaanipaistia saatu, ku ei oo Röppöskä saanu yhtään kiinni. Vissiin taito kadonnu, ku pyydystihän se silloin joskus sen elävän harakankin ja kiikutti sen mun ilokseni makuuhuoneeseen sängyn viereen... =S

Perheenlisäystäkin meille on tiedossa, mutta valitettavasti se nelijalkasen tulo lykkääntyi... Pieni ihmisvauva ja koiranpentu eivät ehkä oo ihan paras mahdollinen yhdistelmä, ainakin äipän jaksaminen saattais loppua... Eli siis meille on tulossa ihmismäistä perheenlisäystä toukokuussa, jos kaikki menee hyvin... =) Enpä uskonu ikinä tuota joskus sanovani...

Hieman olen tiedustellut Pohjois-Savon leojen toimintaakin, jos vaikka niissä tapaamisissa kävis joskus kattomassa, onko pohjoissavolaiset leot yhtä lupsakoita ku omistajansa =)

Mutta sellaista tänne tällä kertaa...

Kolein terkuin

Röllö, ja Pippans

Hei vaan kaikki!

Paljon on ehtinyt sattua ja tapahtua viimeisestä päivityksestäni. Ikävin uutinen koskee juuri edellisen kirjoituksen "päähenkilöä" Jaksua.

Jaksua on piinannut koko kesän sekä täit että hyvin paha ihosairaus (onko niillä yhteyttä toisiinsa? Ehkä, ehkä ei). Jaksulle ilmestyi ensin täitä, todella paljon. Niihin annettiin ensin Ex-spotia, joka ei toiminut. Kokeiltiin Frontlinea, ei toiminut. Vasta Stronghold puri. Hoidon jälkeen ihoon alkoi ilmestyä märkiviä rupia, joita hoidettiin antibiooteilla. Myös karvat alkoivat lähteä, ensin etu- sitten takajalkojen etuosista. Täit palasivat, tällä kertaa kokeiltiin jotakin uutta ulkoloislääkettä, jonka nimeä en nyt muista, mutta joka toimi. Joka kerran, heti, kun antibioottikuuri päättyi, ihotulehdus ja märkivät ruvet palasivat. Täiongelma tosin onneksi katosi. Mutta nyt karvattomat alueet laajenivat selkään, kaulaan, niskaan, reisiin ja päähän. Kaulan imusolmukkeet turposivat. Lihakset alkoivat surkastua. Vain koiran iloinen olemus säilyi aina antibioottikuurin aikana. Koira ei kestänyt viikkoakaan ilman antibiootti-kortisoni-kuuria.

Minä näin Jaksun viimeksi huhtikuussa ja nyt viime viikonloppuna olimme yhtäaikaa siellä mökillä, enkä ollut tuntea koiraa. se oli vain haamu entisestään. Sama halipallo, rakastava otus kuin ennenkin, mutta poissa oli se iloinen, virkeä, liehakoiva, komea pappa. Sen tilalla oli enää könkkäsevä, kankea, köyryselkäinen otus, joka ei tutusta hulluna viuhuvasta hännästä ja iloisesta läähätyksestä, "hähhätyksestä", huolimatta ollut enää se Jaksu, jonka minä tunsin.

Eläinlääkärit olivat ymmällään. Epäiltiin joko kasvainta tai Cushingin tautia. Anne, siskoni, päätti Yakin kuitenkin jo saapuneen tiensä päähän. Hän ei halua kiusata 10-vuotiasta berninpaimenkoiravanhustaan enää hetkeäkään. Viime viikonlopun aina tämän viikon alkuun saakka hän oli kesämökillä - paikassa, jota Jaksu rakastaa - antaakseen koiran vielä hetken nauttia ennen viimeistä untaan. Viikon loppupuolella minä vain odottelen pelonsekaisin tuntein, tuskaisena tuota karmeaa, viimeistä viestiä. Jaksuhan oli melkein kuin oma koira. Rakkaasta on niin hirvittävän vaikea luopua, vaikka tietääkin sen olevan koiran parhaaksi...

Kyyneleet valuvat koko ajan, kun tätä kirjoitan, mutta yritän tässä kertoa vielä vähän iloisempiakin uutisia.

Minä löysin tammikuussa upean, ihanan miehen, jollaisia ei enää taatusti tehdä. Muutimme sitten Röllin kanssa tänne Iisalmeen helmi-maaliskuun vaihteessa. Röllikin sai seuraa 14-(tai 15-)vuotiaasta harmaahirvikoira-karjalankarhukoirasekoituksesta Eetusta (niillä oli omat tutustumishankaluutensa, mutta niistä ehkä myohemmin lisää). Tänä sunnuntaina juhlimme kihlauksemme puolivuotispäivää. Aika nopeaa toimintaa, voisi joku ehkä ajatella. Niin onkin, mutta mitä sitä turhaan viivyttelemään. Sen vaan tietää, kun Se Oikea kohdalle sattuu. Tiedä, vaikka joskus vielä tulisi sitä perheenlisäystäkin. Sitä kaksijalkaista nääs, toisen nelijalkaisen tulo on ihan taattu, itsestäänselvyys, aikataulu vain on vielä hakusessa. Tuo kaksijalkaisen tulo saattaisi tulla järkytyksenä minut tunteville. Olenhan minä AINA ollut ihan SATAVARMA, ettei minun jaloissani pyöri kuin karvaisia nelijalkaisia...

Meillä menee täällä oikein hienosti, Röllikin saa nauttia vapaudestaan aidatulla omakotitalotontilla ja lenkkeillä upeissa Paloisvuoren metsämaastossa. Täällä Iisalmessa, kun on ihan koirien ulkoilutukseen tarkoitettuja "koirapolkuja"- joista pääsee laavullekin-, kaupungin huoltama koulutuskenttä yms. koiraihmisten käyttöön.  Toisin kuin Savonlinnassa, jossa oli vain...ööö... niin mitä? Heinittynyt, haiseva, ruostevettä tursuava aidattu pläntti, joka kuulemma on ns. koirapuisto. Ja siinä se.

Ai niin! Anne muuten sano, että röllin pää ja kroppa on kuulemma kasvanu ihan hirmusti! Jee!

No me nautitaan (punkittomasta! ja hotspotittomasta!) kesästä uiden ja (yleensä ukon kainalossa) loikoillen, nauttikaa tekin!

 

Jaki-pappaa surren,

Sirpa ja Rölli, nykyiset iisalmelaiset

Pitäis vissiin päivittää tänne hieman asiaa ja kertoo, kuka tuo Jaksu on, kun sitä Hannakin kyseli =)

Eli Jaksuhan on mun siskon kesäkuussa 10-vee täyttävä bernipoika, Rajaköörin Bitkätossu-Pena eli Yaki. Kaverilla alkoi olla jo hieman hankaluuksia kavuta Annen luona portaita ylöspäin. Joten tulimme sitten kaverin emännän kanssa siihen tulokseen, että Jaksu muuttaa meille ainakin kesään asti, kunnes ilmat lämpenee ja pappa voi sitten olla yötkin ulkona. Papparainenhan on asustanut muutenkin mun luona ihan jonkin verran, mulla kun on kotoa käsin työtä tekevänä immeisenä enemmän aikaa tuolle seurankipeälle ötölle. Ja kun kerran kaveri niin hyvin meillä viihtyy, eikä Röppöselläkään mitään sitä vastaan ole, niin olkoon täällä, olenhan mie lähes varamamma sille muutenkin =)

Mitään sen kummosempaa täällä ei ole tapahtunutkaan, karvaa, karvaa ja lisää karvaa vaan. Ja nyt vielä kahden koiran voimin. =S Röllillä kevättä rinnassaan, vauhtia ja virtaa piisaa vaikka muile jakaa. Sohvatyynyt saavat taas kyytiä... *huoh*

Nyt on jatkettava taas muita hommia, mutta väliaikatiedotuksena tällaista tällä kertaa =)

 

Käytiin taas kameran ja koirakamujen kanssa pellolla =)



Vauhtia löytyy lapsesta edelleen *huoh*...


Komea poika, vaikka päättikin aloittaa (taas) pohjavillan vaihtamisen...


Ja lopuksi yhteispotretti (Loco, Nala ja Rölli), josta vasta nyt tajusin, et Rölli taitaa oikeesti olla aika iso koira... =) Hyvä tässä vaiheessa tajuta itsekin =)


Kaikille vierailijoille oikein hauskaa uuttaa vuotta 2009! Toivottavasti tapaamme näyttelyissäkin =)